Esimies muistisairaan työntekijän tukena

12.6.2018

Muistisairaus vaikuttaa usein merkittävästi ihmisen tiedonkäsittelyyn ja kokonaisuuksien hallitsemiseen. Työssä käyvä muistisairas ihminen on haasteiden edessä – ilman tukea voi työn tekeminen muuttua mahdottomaksi.

Suomessa on tälläkin hetkellä arviolta 7 000 työikäistä muistisairasta. Muistisairauden ensioireet ovat työikäisellä herkästi sekoitettavissa muihin sairauksiin. Ennen oikean diagnoosin selviämistä sairastuneet kertovat usein, että heillä on ennen muistisairauden selviämistä epäilty esimerkiksi masennusta tai muita mielialaongelmia. Tämä on saattanut johtaa pitkiinkin sairaslomiin ennen oikean diagnoosin löytymistä.

Työikäisten muistisairauksiin liittyviä ilmiöitä on tutkittu vielä toistaiseksi vähän. Pääsääntöisesti työikäisenä muistisairauteen sairastunut jää tänä päivänä eläkkeelle heti diagnoosin saatuaan.

Muistiliitto on tehnyt erilaisia kyselyitä työikäisenä sairastuneille muistisairaille. Työelämää koskevassa kyselyssä vuonna 2017 vastaajista 68 % kertoi, ettei jatkanut työssä diagnoosin saamisen jälkeen ja vain reilulle 19 %:lle oli tehty työkyvyn kartoitus.

Mitä esimiehet ajattelevat työntekijän muistisairausdiagnoosista?

Työnantajalla on lain mukaan velvollisuus kohdella työntekijöitä tasa-arvoisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että myös muistisairaalle tulisi tarjota työhön tukea, kuten muidenkin neurologisten sairauksien kohdalla tehdään. Eläkkeelle jääminen ei aina välttämättä ole ensimmäinen eikä ainoa vaihtoehto.

Teimme opinnäytetyön, jossa tutkimme esimiesten käsityksiä muistisairauksista. Työnantajien näkemyksiä aiheesta ei ole aikaisemmin selvitetty. Opinnäytetyömme mukaan esimiehet ovat pääosin valmiita mahdollistamaan muistisairaan työssä jatkamisen myös diagnoosin saamisen jälkeen. Esimiehet ajattelivat, että työtä voi tukea esimerkiksi työajassa joustamalla, työtehtävien uudelleen organisoinnilla tai työn vastuun keventämisellä. Työyhteisön kannustus ja tuki nähtiin todennäköisenä ja myös työympäristöä oltiin valmiita selkeyttämään.

Enemmistö esimiehistä piti tärkeänä, että työn tukikeinoja pohditaan jokaisen sairastuneen kohdalla erikseen – ovathan oireetkin yksilöllisiä. Esimiehistä kolmannes oli kohdannut työikäisen muistisairaan työelämässä. Vastausten perusteella esimiehillä oli jonkin verran tietoa muistisairauden vaikutuksista työntekijän jaksamiseen, työn organisoimiseen ja tiedon hallintaan, mutta tietoa kaivattiin lisää.

Vaikka esimiehet olivat valmiita tarjoamaan sairastuneelle työntekijälle tukea, vastauksissa esiintyi kuitenkin pohdintaa, millaisia vaikutuksia
 muistisairaudella voi olla muuhun työyhteisöön. Osa esimiehistä koki huolta siitä, kuormittuuko muu työyhteisö, jos sairastuneen työtehtäviä joudutaan jakamaan muille. Kuormittavana tekijänä pidettiin myös sitä, että työyhteisön muut jäsenet joutuisivat varmistelemaan, sujuuko sairastuneen työ. Joissain vastauksissa nousivat esille myös tiettyihin alakohtaisiin järjestelyihin liittyvät työsuojelulliset näkökulmat.

Esimiehet toivoivat esimiestyölleen enemmän tukea työterveyshuollosta. Vastauksista tuli ilmi, etteivät esimiehet kokeneet, että heillä olisi paljoakaan sanottavaa työntekijän mahdollisuudesta jatkaa työssä. He kokivat, että päätös työssä jatkamisesta tai eläkkeelle jäämisestä tapahtuu työterveyshuollossa, eikä olisi heidän tehtävänsä arvioida työntekijän edellytyksiä jatkaa työssä.

Arvokkaasti eläkkeelle?

Varhaiset eläkkeet ja pitkät sairaslomat ovat yhteiskunnalle kalliita, puhumattakaan siitä, mitä yllättävä eläköityminen kesken tuotteliaita vuosia merkitsee sairastuneelle itselleen. Työpaikoilla tulisi pohtia sairastuneiden tilanteita yksilöllisesti ja miettiä enemmän yksilöllisiä ratkaisuja työterveysneuvotteluita ja erilaisia ammattilaisia hyödyntäen. Esimiesten ja työterveyshuollon yhteistyön kehittäminen voisi lisätä keinoja, joilla voimme ennaltaehkäistä varhaisia eläkkeitä ja lisätä hyviä työvuosia.

Toisaalta on hyvä pitää mielessä, että kaikkien työikäisten muistisairaiden kohdalla työn tukeminen ei ole mahdollista sairauden luonteesta, etenemisestä tai työtehtävistä johtuen. Tällöin olisi suotavaa, että siinä missä jokainen tehty työvuosi on ollut arvokas, myös eläkkeelle jääminen tulisi tapahtua arvokkaasti.

Parhaimmillaan eläkkeelle siirtyminen tapahtuu yhteisesti suunnitellen ja työnantajan tukemana.

Kirjoittaja:

Sara Fihlman
geronomiopiskelija, Metropolia ammattikorkeakoulu
sara.fihlman@metropolia.fi

Sara Fihlman.jpg
 
Tämä teksti on vierasblogi, jonka sisältö vastaa kirjoittajan omaa näkemystä käsiteltävästä aiheesta. Kirjoitus ei välttämättä edusta Muistiliitto ry:n virallista kantaa.