Erityisryhmien oikeudet eivät vieläkään toteudu täysimääräisesti Suomessa

27.10.2020

Eduskunta käsitteli hiljattain oikeusasiamiehen kertomusta vuodelta 2019, jossa käsiteltiin laajasti eri erityisryhmien oikeuksien toteutumista Suomessa. Suomi on ratifioinut YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen. Syrjintäkielto, esteettömyys ja saavutettavuus ovat sopimuksen keskeisiä periaatteita. Valitettava tosiasia Suomessa edelleen on kuitenkin se, etteivät vammaiset ole yhdenvertaisessa asemassa muiden kanssa.

Sopimus määrittelee vammaisiksi henkilöiksi ne, joilla on sellainen pitkäaikainen ruumiillinen, henkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, joka vuorovaikutuksessa erilaisten esteiden kanssa, voi estää heidän täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisensa yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. Esimerkiksi muistisairaat ja psykiatriset potilaat kuuluvat tämän sopimuksen soveltamisalaan. Olen erittäin tyytyväinen, että oikeusasiamies on myös todennut tämän. Nyt valmisteilla olevassa vammaispalvelulaissa on tärkeää alusta alkaen huolehtia, ettei laki jätä mitään vammaisryhmää palvelujen ulkopuolelle.

Myös vanhusten oloissa ja kohtelussa tulee kertomuksessa vuodesta toiseen toistuvat ongelmat esille. On käsittämätöntä, että edelleenkin vanhustenhoidossa tulee ravinnon, hygienian, vaippojen vaihdon, kuntoutuksen ja ulkoilun puutteita, siis puutteita perustarpeiden toteuttamisessa. Puutteita on havaittu myös lääkärikäyntien tiheydessä, lääkehoidossa ja hammashoidossa, perusasioita nekin.

Oikeusasiamiehen mukaan puutteet johtuvat usein henkilökunnan riittämättömästä määrästä tai johtamisen puutteesta. Itse lisäisin tähän vielä ammattitaito- ja osaamispuutteet. Liian usein kuvitellaan, että esimerkiksi muistisairaita voi hoitaa kuka tahansa, mutta esimerkiksi muistisairaan haasteellisen käyttäytymisen taustalla olevan syyn tunnistaminen vaatii paljon ammattitaitoa ja osaamista.

Kolmantena asiana nostan esille huomion kotihoidon palvelujen riittämättömyydestä. Kotihoidon asiakkaat kokevat usein pelkoa ja turvattomuutta. He eivät pääse ulos, eikä heille järjestetä asiointipalveluja. Monet ikäihmiset ovat kuin vankeina omissa kodeissaan. Tälläkin hetkellä Suomessa on tuhansia ikäihmisiä, joiden olisi turvallisempaa ja inhimillisempää asua esimerkiksi hoivakodeissa kuin olla 23 tuntia vuorokaudessa yksin omassa kodissaan.

Tämähän ei ole hoitajien vika vaan tiukkaan normitetun työvuorosuunnitelman aiheuttama ongelma. Aikataulut on niin tiukasti suunniteltu, että saan viestiä kotihoidon työntekijöiltä, että he joutuvat jopa syömään eväänsä matkalla seuraavaan paikkaan. Kotihoidossa on koko ajan paheneva työntekijäpula juuri siitä syystä, että työolosuhteet ovat epäinhimillisiä ja hoitajat joutuvat tekemään työtään vastoin ammattieettisiä periaatteitaan. Ennemmin tai myöhemmin moni hoitaja uupuu tähän, koska ei halua tehdä työtään tällä tavoin.  

Kirjoittaja:

Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)
Muistiliiton puheenjohtaja