Muistisairaan ihmisen oikeudet
Jokaisella muistisairaalla ihmisellä on oikeus:
- diagnoosiin sekä tietoon sairaudestaan ja sen oireista
- saada asianmukaista lääkehoitoa sairauteensa
- tulla kohdelluksi aikuisena ihmisenä sekä tulla kuulluksi niin, että hänen tunteitaan ja mielipidettään arvostetaan
- olla sellaisten ihmisten seurassa, jotka tuntevat hänen elämänhistoriansa sekä kulttuuriset ja hengelliset tarpeensa ja toiveensa
- kokea olevansa merkityksellinen osa yhteisöään ja yhteiskuntaa
- elää turvallisessa ympäristössä merkityksellistä arkea
- ulkoilla säännöllisesti
- olla ilman rauhoittavaa ja antipsykoottista lääkitystä aina kun mahdollista
- hyvältä tuntuvaan kosketukseen ja läheisyyteen, kuten halauksiin, hellyyteen ja kädestä pitämiseen
- olla oman elämänsä asiantuntija ja halutessaan ajaa muistisairaiden ihmisten etuja
- osallistua aktiivisena toimijana niin lähipiirissään kuin maailmanlaajuisestikin – vaikka internetin välityksellä
- kohtaamiseen ja hoitoon, joka perustuu empatiaan ja muistisairauksien ymmärrykseen
Suomenkieliset muistisairaiden oikeudet on vapaasti käännetty Dementia Bill of Rights -julistuksesta (The Best FriendsTM – Virginia Bell & David Troxel 2013 / Health Professionals Press, Inc.).
Alkuperäinen The Alzheimer's Bill of Rights -julistus esiteltiin jo vuonna 1994. Se käännettiin 21 kielelle ja suomennettiin meillä Dementoituvan ihmisen oikeuksiksi.Tällöin muistisairauksiin liittyi vielä merkittävä stigma. Vuonna 2013 Bell ja Troxel uudistivat oikeusjulistuksen ja julkaisivat sen nimellä Dementia Bill of Rights.
Muistiliitto suomensi oikeudet vastaamaan nykyistä muistisairauksista käytettyä kieltä. Nykyiset Muistisairaan ihmisen oikeudet ohjaavat niin muistisairaan ihmisen läheisiä kuin tuen, palvelujen, hoidon, hoivan ja kuntoutuksen ammattilaisiakin.
Itsemääräämisoikeus
Yksi tärkeimmistä muistisairaan ihmisen kohdalla huomioitavista oikeuksista on oikeus itsemääräämiseen. Sillä tarkoitetaan sitä, että ihmisellä on oikeus päättää omista asioistaan niin kauan kuin hän siihen kykenee ja pystyy myös ymmärtämään päätöstensä merkityksen ja seuraukset.
Muistisairaus ei automaattisesti poista itsemääräämisoikeutta. Myös muistisairas ihminen voi siis kyetä pätevällä tavalla tekemään itseään tai omaisuuttaan koskevia päätöksiä. Niin kauan kuin hän kykenee itse päättämään omista asioistaan, hänen tekemälleen ratkaisulle on annettava etusija laillisen edustajan tai muun läheisen mielipiteen asemasta.
Muistisairaan ihmisen muistin ja muun toimintakyvyn heikentyminen johtaa kuitenkin väistämättä jossain vaiheessa tilanteeseen, jossa hän ei enää kykene itsenäisesti tekemään päätöksiä asioistaan. Näissäkin tilanteissa hänen itsemääräämisoikeuttaan tulee kunnioittaa, jos hän on päätöksentekokykyisenä ilmaissut tahtonsa (suullisesti tai kirjallisesti) kysymyksessä olevasta asiasta.
Muistisairaalla ihmisellä on myös oikeus suojaamiseen. Sillä tarkoitetaan jokaisen oikeutta saada suojaa paitsi ulkopuolisen taholta tulevia, myös hänen itsensä aiheuttamia oikeudenloukkauksia vastaan. Muistisairasta suojataan esimerkiksi tilanteessa, jossa hänelle määrätään edunvalvoja.
