/fi/muistiliitto/ajankohtaista/muistiliiton-blogi/blogikirjoitukset/elamantarina-hyvan-hoidon-kivijalkana/

Vertaistukea tarjolla

Tukea muistisairaan läheiselle:

Vertaislinja-tukipuhelin

p. 0800 9 6000

(maksuton, joka päivä klo 17-21)

 

Keskusteluja muistisairaille ja läheisille verkossa:

Vertaislinja-keskustelupalsta

 

Toimintaa ja tukea kaikille

muistiyhdistyksissä

 

Liity jäseneksi

Elämäntarina hyvän hoidon kivijalkana

29.1.2015

Elämäntarina on kokemuksellinen prosessi, johon ihminen antaa persoonallisuutensa välityksellä omia merkityksiään. Olemme ihmisinä eletyn elämämme hiomia ja menneiden vaiheiden kautta olemme hioutuneet omaksi itseksemme. Jokainen elämäntarina on yhtä arvokas ja merkityksellinen, oli se minkä sisältöinen tahansa. 

Tarina ei synny luettelemalla vain vuosilukuja ja tapahtumia. Tarinaan tarvitaan tunteita, merkityssisältöjä ja erilaisia vivahteita. Jokainen tarina on oma yksilöllinen seikkailukertomuksensa.

Tarinallisuus on mukana persoonallisen identiteetin muodostumisessa. Tärkeintä siinä ei ole elämänkokemusten sisältö sinänsä – ts. onko lapsuuden koti ollut taloudellisesti ja sosiaalisesti köyhä vai rikas - vaan kokemusten sävy. Tarinallisen sävyn perusulottuvuuksia ovat optimismi ja pessimismi. Optimistisen perussävyn omaava ihminen muovaa sisäisesti tarinaansa sen oletuksen pohjalta, että kaikki kääntyy lopulta parhain päin. Pessimistisesti orientoitunut uskoo hyvienkin asioiden olevan vain tilapäisiä ilmiöitä. Vaikka nämä persoonallisuuden pohjavireen juuret ovat syvällä lapsuuden kokemuksissa, persoonallisuus voi voimakkaiden kokemusten – esimerkiksi erilaisten kriisien – kautta muuttua. Kriisit ovatkin elämäntarinassa usein tärkeitä käännekohtia.

Yksilöllisten tapahtumien ja elämänkriisien lisäksi yhteiskunnan historiallinen kehitys vaikuttaa jokaisen elämään. Yksittäisten ihmisten yksilölliset kokemukset ovat sidoksissa sekä toisiinsa että suurempiin yhteiskunnallisiin ja maailmanlaajuisiin kokonaisuuksiin. Eri sukupolveen syntyneitä ihmisiä ei voi koskaan täydellisesti ymmärtää. Siinä suhteessa käsite ”sukupolvien välinen kuilu” on perusteltu. Esimerkiksi ilman historian tietoista opiskelua nuoren hoitajan voi olla hyvin vaikea ymmärtää aikaisempien sukupolvien kokemusmaailmaa ja käsityksiä tästä päivästä.

Erik H. Eriksson kehitysteorian mukaan vanhuuden kehitystehtävä on tehdä eletystä elämästä inventaario, ikään kuin panna ”elämäntarinan palaset paikalleen.” Vanhuudessa ihminen tarkastelee aktiivisesti omaa elämäänsä, rakentaa mielekästä kokonaisuutta ja luo erilaisille tapahtumille merkityksiä.

Oman elämäntarinan palasten paikalleen laittamisessa muisteleminen on keskeinen asia. Ihminen voi muistella yksinkin, mutta on monia asioita, jotka tarvitsisivat kuuntelijaa. Hyvien asioiden muisteleminen ja kuulluksi tuleminen tuottavat mielihyvää. Vaikeita asioita ei ole koskaan liian myöhäistä käsitellä. Ihminen voi missä ikävaiheessa tahansa palata menneisiin asioihin ja kokemuksiinsa sekä selvittää kesken jäänet kriisit ja vaikeudet.

Muistisairautta sairastavalla on samanlainen tarve tehdä eletystä elämästään inventaariota, mutta hän tekee tätä enemmän mielikuviensa ja niihin liittyvien tunteidensa varassa. Eletyn elämän varrelta voi nousta mieleen erilaisia läpikäymättömiä tunteita – sekä positiivisia että negatiivisia, joiden kohteeksi omainen tai hoitaja voi joutua. Näitä tunteita ei saisi torjua tai mitätöidä, sillä muistisairaallakin on oikeus tehdä kehitystehtäväänsä liittyvää elämän inventaariota. Omainen ja hoitaja toimivat ikään kuin venttiileinä, jonka avulla tunteiden ulospääseminen mahdollistuu. Tunteiden alkuperäinen kohde voi olla aivan toinen henkilö tai tilanne elämäntarinan varrelta. Tunteiden käsittely on syystä tai toisesta jäänyt aikoinaan kesken, jonka vuoksi henkilöllä on nyt tarve tunnetasolla palata näihin menneisyyden asioihin. Esille tulevat tunteet eivät välttämättä liity lainkaan tähän hetkeen tai paikalla oleviin henkilöihin, mutta joku tässä hetkessä (tuttu murre, tietty laulu, äänen sävy tmv.) tuo tietyn muiston/tunteen mieleen. Olivatpa esille nousseet tunteet mitä tahansa, niiden ilmaiseminen on myönteistä. Jos mahdollista, niistä olisi hyvä keskustellakin. Tunteiden ilmaisemisen hyväksymistä voi ilmaista myös sanattoman viestinnän avulla, esimerkiksi kädestä pitämällä tai halaamalla.

Kirjoittaja:

Merja Mäkisalo-Ropponen
Muistiliiton puheenjohtaja, kansanedustaja
puh. 09 432 3124
merja.makisalo-ropponen(at)eduskunta.fi

Kuvaa ei löytynyt.
Sivu päivitetty 3.2.2016
comments powered by Disqus

MUISTILIITTO RY
Pasilanraitio 9 B, 7.krs
00240 Helsinki 

Puhelin 09 6226 200 
Sähköposti toimisto(at)muistiliitto.fi
Tarkemmat yhteystiedot »

Muistiliitto ry on vuonna 1988 perustettu kansanterveys-, potilas- ja omaisjärjestö. Toiminnan tarkoituksena on edistää tämän kohderyhmän elämänlaadun ja hyvinvoinnin yleisiä edellytyksiä. Muistiliitolla on 44 jäsenyhdistystä ympäri Suomen.

Muistiliitto ry rekisteriseloste (pdf)